Viestintäministeri Suvi Lindén:

Laajakaista on parasta aluepolitiikkaa

Suomi määritteli maailman ensimmäisenä maana laajakaistayhteyden yleispalveluksi, jonka tulee olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Viestintäministeri Suvi Lindén on ylpeä Suomen viestintäpolitiikasta. Laajakaista on hänen mukaansa parasta mahdollista aluepolitiikkaa.

Valtioneuvosto teki joulukuussa 2008 periaatepäätöksen, jonka mukaan käytännössä kaikkien Suomen vakituisten asuntojen sekä yritysten ja julkishallinnon toimipaikkojen ulottuville tulee rakentaa laajakaistayhteydet mahdollistava valokuitu- tai kaapeliverkko. Yhden megabitin siirtonopeuden mahdollistava yleispalvelu astuu voimaan heinäkuussa.(kattaa koko maan tämän vuoden loppuun mennessä), ja vuonna 2015 lähes kaikilla suomalaisilla on (kotoaan) mahdollisuus hankkia nopean 100 megabittiä sekunnissa -yhteyden.

- Laajakaistaverkon ulottaminen kaikkien suomalaisten saataville on tämän hallituksen merkittävin aluepoliittinen teko. Se takaa kaikille suomalaisille pääsyn sähköisten palvelujen piiriin ja yrityksille kilpailukykyä , viestintäministeri  Suvi Lindén sanoo.
Aluepolitiikan nimissä tehdään paljon yksittäisiä päätöksiä, joiden vaikutukset varsinkin pitemmällä aikavälillä jäävät vähäisiksi. Laajakaista kaikille -ratkaisu koskettaa kaikkia haja-asutusalueita ja koko Suomea tasapuolisesti.

- Kun (sähköiset palvelut)  hyvät tietoliikenneyhteydet saadaan kaikkien ulottuville koko maassa, se merkitsee alueille kasvusykäystä, joka mahdollistaa uusien työpaikkojen syntymisen, parantaa yritysten toimintaedellytyksiä sekä kaikkien kansalaisten elämisen laatua.

Koko Suomen kattavan verkon rakentaminen on mittava investointi, joka rahoitus hoidetaan yksityisin sekä julkisin voimin. Taajamissa ja tiheämmin asutuilla alueilla investoinneista vastaavat yksityiset teleoperaattorit, eikä julkista rahoitusta tarvita. Näin markkinavetoisesti verkon väestöpeitto noussee 95 prosenttiin, mutta viimeisen (viiden) neljän prosentin kattamiseen osallistuvat myös valtio ja kunnat. EU:n elvytyspaketin resurssit suunnataan laajakaistaan maaseutuohjelman kautta.(maaseutuohjelman osuus voi myös joissakin tapauksissa kohota merkittäväksi.)
Kuntien osuus on joko 8, 22 tai 33 prosenttia kunnan taloudellisesta asemasta, asukastiheydestä ja joistakin muista kriteereistä riippuen. Investointiin osallistumisen pitäisi siis olla mahdollista köyhimmillekin kunnille.

 Valtion varoja hallitus on haja-asutusalueiden laajakaistahankkeeseen varannut yhteensä 66 miljoonaa euroa. EU:n maaseutuohjelman rahoitusosuudesta odotetaan lopullista päätöstä syksyllä, mutta sen odotetaan olevan yhteensä 25 miljoonan euron luokkaa. 

Hallitus on päättänyt laajakaistatuen jakautumisesta maakunnittain, maakuntaliittojen Viestintävirastolle tekemien hanke-ehdotusten pohjalta. Eniten valtion tukea, noin 17 miljoonaa euroa, ohjataan Lappiin. Myös Kainuun osuus on mittava, 9,5 miljoonaa. Merkittävän tukipotin saavat myös muun muassa Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo.

Verkkoinvestoinnin rahoitusmalli on supisuomalainen. Ministeri Lindénin mukaan se on herättänyt myös laajaa kansainvälistä kiinnostusta.
- Olemme edelläkävijöitä koko maailmassa. Hyvin ajankohtainen keskusteluaihe kaikkialla on laajakaistan saatavuus ja saatavuuden mahdollinen regulointi.(EU on nyttemmin tehnyt omat ratkaisunsa pitkälti suomalaisen mallin mukaan. Myös Yhdysvalloissa Suomen markkinavetoinen malli on herättänyt kiinnostusta.)


Viestintäministeri Suvi Lindén nimitettiin hiljattain YK:n alaisen laajakaistakomission jäseneksi. Komission tehtävänä on edistää laajakaistayhteyksien rakentamista kehittyvissä maissa kaikkien kansalaisten ulottuville.
Lindénin mukaan hänen nimityksensä on tunnustus Suomen viestintäpolitiikalle. Periaatteellinen ratkaisumme kansalaisten oikeudesta laajakaistaan kiinnostaa. Myös 3G-verkon taajuuksien jakaminen operaattoreille harkinnanvaraisesti "kauneuskilpailun" perusteella on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Maltilliset huutokaupat vauhdittavat taajuuksien tehokkaampaa käyttöä. Lindén uskoo, että suomalaisia käytäntöjä voi soveltaa myös kehittyvissä maissa.

- Taajuuksia kovin usein myydään kallilla, jolla on suorat vaikutukset kuluttajien hintoihin. (Monissa kehitysmaissa on tehty virheitä, kun taajuuksia on myyty kovilla hinnoilla.) Investointitahti hidastuu (on hidastunut) ja verkon suuret käyttökustannukset haittaavat tietoliikenneyhteyksien leviämistä varsinkin väestön köyhemmälle osalle.

Tietoyhteiskunnan teknologiavetoisesta ajattelusta on siirryttävä kuluttajalähtöiseen toimintaan. (Tietoyhteiskunta kehittyy nyt sellaista vauhtia, että kansalaisilla on täysi työ pysyä mukana.) Rakennettuja laajakaistayhteyksiä tulisi hyödyntää mahdollisimman tehokaasti. (on myös osattava käyttää.)
- Kun infraan liittyvät ratkaisut on tehty, painopisteen tulee siirtyä osaamisen kehittämiseen.  Tarvitaan myös käyttäjäystävällisempiä sovellutuksia.
Yleinen käsitys mökin mummoista ja vaareista tietoyhteiskunnan kärryiltä pudonneina ongelmajäseninä on Suvi Lindénin mukaan vääristynyt.  Tutkimusten mukaan ongelmat alkavat jo 40-vuotiaiden ikäluokassa. Varttuneemman väestön kiinnostus kasvaa vauhdilla. (on sen sijaan pysynyt ajan hermolla yllättävänkin hyvin.)
- Monet eläkeläiset ovat todella kiinnostuneita tietoyhteiskunnan tuomista uusista mahdollisuuksista ja pitävät esimerkiksi yhteyttä lapsenlapsiin skypen avulla. Kun opitaan alkeet, innostus Internetin hyödyntämiseen on usein valtava. ( Huomattavasti suuremmat haasteet meillä on nelikymppisten kanssa.)
Valtakunnan tason politiikalla voidaan luoda puitteita osaamisen kehittämiselle ja poistaa investointien avulla kehityksen esteitä, mutta käytännön työ on tehtävä kansalaistasolla. Viestintäministerin johdolla toimiva Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta yrittää osaltaan madaltaa uuden viestintäteknologian omaksumisen kynnystä.
- Valtakunnallisen Lions-liiton kanssa on esimerkiksi kehitelty ajatusta netti-talkkareista, kuten oli digisiirtymän aikana oli digitalkkareita ja monenlaista naapuriapua vaikkapa digisovittimien asentamisessa. (Myös) Esimerkiksi vanhukset opettelevat tietokoneen käyttöä erilaisilla asukastuvilla ja järjestöjen kursseilla. Kansallinen senioriliitton on ollut erityisen aktiivinen. ( erilaiset     Oulun seudun asukastuvat ovat hyvä tapa tehdä työtä ihmisten valmentamiseksi.)  Sähköinen asiointi laajenee joka tapauksessa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tietoyhteiskunnalta ei voi välttyä, Suvi Lindén sanoo.

Myös kuntien palvelut sähköistyvät ja siirtyvät yhä laajemmin tietoverkkoihin. Sekin kasvattaa paineita suurempiin yksikkökokoihin, eli käytännössä kuntaliitoksiin.
- Kuntien näkökulmasta sähköisen asioinnin laajeneminen merkitsee lisää tuottavuutta ja taloudellisuutta. Kuntalaisen näkökulmasta kehitys on mielestäni myönteistä. Monet palvelut, joita aikaisemmin piti jonottaa virka-aikana ruuhkaiselta palvelutiskiltä, saa nyt ajasta ja paikasta riippumatta suoraan verkosta.

- Pienissä kunnissa sähköiseen palveluihin siirryttäessä kustannukset ovat usein saatavaa hyötyä suuremmat. Jopa tämä voi vahdittaa suurempiin kuntakokoihin. (Palvelujärjestelmien rakentamis- ja käyttökustannukset ovat lähes samat pienissä ja isommissa yksiköissä, ja se taas edistää suurempien kuntayksiköiden syntymistä.)
Suvi Lindén näkee kehityksessä paljon samankaltaisia piirteitä postin toimintojen kanssa. Siirtyminen asiamiesposteihin aiheutti aikoinaan valtavan porun, mutta käytännössä postin aukioloajat ovat pidentyneet ja palvelu ainakin siltä osin parantunut, kun postia hoitaa tuttu kauppias aina kun myymälä on auki.    

Sähköinen laskutus etenee vauhdilla suurien toimijoiden keskuudessa.
Perinteisen postitoiminnan isot haasteet ovat kuitenkin vasta edessä, kun pienet ja keskisuuret yritykset (suurten yritysten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja julkis laitokset) siirtävät laskutuksensa verkkoon ja kuluttajat ovat valmiita niitä vastaanottamaan.
- Sähköinen asiointi on valtava haaste. Itellalle jää paljon vähemmän (kovin vähän) jaettavaa, kun laskutus ja yhä suurempi osa viestinvälityksestä (markkinoinnista) siirtyy verkkoon.

Suvi Lindén sanoo suoraan, että myöskään EU:n postitoimintaa koskeva normisto ei ole ajan tasalla. Lähes kymmenen vuotta valmisteltu ja ensi vuodenvaihteessa voimaan tuleva postidirektiivi ei ole ottanut huomioon viestinnän huikean nopeata kehitystä.
- Direktiivi on osittain vanhentunut jo syntyessään. Kirjejakelu viidesti viikossa voi olla ennemmin kuin arvaammekaan palvelu, jolla ei ole samanlaista merkitystä arjessa kuin mihin olemme tottuneet (on hyvä tavoite, mutta se saattaa olla taloudellisesti mahdoton toteuttaa harvaan asutuissa maissa, kuten Suomessa), Lindén sanoo.
Itella kokeilee Porvoon Anttilan kylässä uutta postinjakelumallia, jossa kirjeet skannataan ja lähetetään sähköpostitse kolmasti, ja jaetaan perinteisesti laatikoihin kaksi kertaa viikossa. Viestintäministeri pitää kokeilua hyvänä ja muistuttaa, että viime kädessä postipalveluissakin on kyse rahasta ja veroista.

- Iso ratkaisu on (Aika paljon riippuu sitä), haluammeko kirjeen perille vuorokaudessa eli yhden yön yli vai riittääkö kahden yön yli. Ja kuinka paljon olemme valmiita maksamaan ylimääräistä siitä, että kirje on perillä seuraavana päivänä? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kirje voisi tulla perille kahdessa päivässä, jos sen ansiosta ei tarvitsisi maksaa lisää veroja, Lindén sanoo.